Mutta se fiilis onnistuneen treenin jälkeen...

Vuokatinvaaran päälle tuli patikoitua (autolla)

Taas on päivittelyt jääneet hetkeksi, mutta liikunta onneksi ei täysin. Viime päivityksen jälkeen tässä on ensimmäisenä viikonloppuna juhlittu juhannusta (kaksi päivää olutta – hyi helevetti) ja sitten toisena käyty pohjoisessa hieman kalastamassa ja mökkeilemässä ( ei niin hyi helevetti). Pohjoisessakin tuli nauttia kuitenkin yksi päivä olutta ja käytyä paikallisessa Onnelassa. Nooo, onhan sitä porukkaa ja menoa Kajaanin Onnelassa pikkaisen vähemmän kuin Tampereen yökerhoissa, mutta ihan kiva ilta silti. Ja mä en muutenkaan ole yökerhoihmisiä. Jos oluelle lähdetään, niin mennään rahapäivinä panimoravintola Plevnaan ja ei-niin-rahapäivinä johonkin pystykaljapaikkaan. Nämä helvetin ”pampulat kaulaan, pursiseuran saunailtaan, rusketus solariumista, valkaistut hampaat apteekista”-paikat ei todellakaan ole sitä meikäläisen ydinaluetta.

Taas tuli räpsäiltyä kuviakin itsestäni ja täytyy vain todeta, ettei muutoksia kamalasti ole silmillä havaittavissa. Kesäkuun kesäkissa Kuusilehto kuitenkin päivitelty Kuvapankkiin. Rusketus on ainoa, joka on tullut edelliseen kuvaan verrattuna, mutta muuten ei ihmissilmä pieniä muutoksia huomaa. Siksi pitikin kaivaa vuoden 2010 huhtikuulta kuva, jossa kans patsastelen oven edessä seksikäs ylävartalo paljaana ja tuohon kuvaan verrattuna muutosta jo näkyykin. Vaikken vieläkään ole ”elämäni kunnossa”, niin onhan tuo valkoinen, pyylevä ihmiskeho tuossa vuoden 2010 kuvassa erittäin säälittävän näköinen. Ja tuohonkin aikaan tuli käytyä se 1-2 kertaa viikossa salilla, pyöräiltyä töihin ja kuvittelin oikeasti olevani hyvässä tikissä J Sillälailla.

Turvallisesti vesillä

Rusketuksesta muuten sen verran, että tämä nykyinen ”selkä ja vatsa valkoinen, kädet palaneet” on kiitosta ihan PELASTUSLIIVEISTÄ. Olin saakeli kerrankin lainkuuliainen kansalainen ja veneilemässä käytin liivejä. Tämä varmaan oli kyllä vain sen takia, että kyydissä oli 9v siskonpoika ja pitäähän sitä pienemmille esimerkkiä näyttää. Tosin muutenkin kyllä pyrin pienilläkin reissuilla liivejä pitämään, sillä setä on hukkumalla veneillessä lähtenyt ja ainakin omalta osaltani päätän olla jatkamatta sitä tilastoa.

Jaaha, vieläkö katsottaisiin sitten viimeisen parin viikon saldo liikunnan saralla. Luvattomasti sattui pari viikonloppua putkeen, että treeniä ei alle saatu ja varsinkin salitreenien väliin jäänti vituttaa ankarasti. Sitä alkaa huomata, että on addiktoitunut liikuntaan. Itse asiassa huomasin sen jo keväällä, kun tuli parin viikon tauko salista. Mieli oli tosi maassa ja peilistä vastaan tuijotti pullaa naamaan vetävä paskakasa. Silloin mietin, että mistä helvetistä tuollaiset ajatukset edes tulevat päähän ja tajusin, että olen koukussa liikuntaan. Nuo pullakuvitelmat nimittäin katoavat saman tien, kun pääsen rääkkäämään itseäni salille. Ei minua juuri koskaan ”innosta” lähteä salille ja treenin intensiivisyydestä hieman riippuen ei se itse treenaaminenkaan koskaan silloin salilla niin ”hienolta” tunnu. Itse asiassa ihan perseestä välillä, kun sydän hakkaa tuhatta, hiki valuu silmiin ja keho yrittää kestää nostaessa painoja, joita sairas mieli käskee vastoin kaikkea logiikkaa nostamaan. Mutta se fiilis onnistuneen treenin jälkeen…