Väliviikko

Tuossa menneellä viikolla reistaili pikkaisen kyynärpää, ranteet sekä pohkeet. Katselin heiaheiasta, että aika tiukkaa on liikunnan saralla ollut. Viimeiset 8 viikkoa on vedetty 7-9h liikuntaa per viikko, joten nyt on aika himmata. Tämä viikko on VÄLIVIIKKO!

J Se johtuu myös siitä, että meikäläisestä tuli viikoksi yh-iskä, joten aikaakaan ei kamalasti olisi. Ei ainakaan liikkua joka päivä 1-1,5h. Joten nyt annetaan jalkojen sekä yläkropan levätä. Teen kotona mahdollisesti verhot ja ikkunat kiinni jotain perkeleen joogaa jonkun kuppasen dvd:n tahdissa, mutta muuten ajattelin rasittaa mahdollisimman vähän itseäni. Lisäksi alkoi tulla pieniä oireita ylikunnosta. Aivastutti, väsytti, oli nuhainen olo jne. Voi olla, että päällä oli myös pieni flunssa, mutta ylikunnon kanssa en ota mitään riskiä. Vierestä sai kaverin ylikuntoa ja siitä toipumista seurata ja mieluummin itse lepään viikon, kuin parantelen sitten liikaa revittyäni itseäni puolesta vuodesta vuoteen.

Ensi viikonloppuna sitten suuntaankin Qstockiin Ouluun ja ajattelin juoda olutta kolme päivää. Tämä sen kunniaksi, että Kuusilehdolla alkaa kesäloma! Jee!  Mutta maanantaina palataan ruotuun ja helvetillinen treeni loman ajaksi päälle.

Kreatiini vaikuttaa ja treeni kulkee

Treeni kulkee tällä hetkellä paremmin kuin ehkä koskaan ja uskaltaisin veikata, että se on tuon kreatiinikuurin ansiota. Muutoksen näkee kaikessa. Jaksaa paremmin pyöräillä, jaksaa juosta, jaksaa nostaa painoja. Uskomatonta evästä. Kuuria olisi vielä muutama päivä jäljellä, jonka jälkeen annos tippuu 1/3 osaan ja alkaa ylläpitovaihe. Kreatiinihan kuuluu salillakävijän ihan peruseväisiin, mutta silti jostain syystä vasta nyt oon oppinut käyttämään sitä.

Kipu tuossa kyynärpäässä (joka tuli perjantain treenissä) on ehkä hieman lieventynyt, mutta eilisen treenissä sen silti sai lopussa esille. Treenin pystyi kuitenkin vetämään ihan hyvin läpi, joten ehkä tuosta kyynärpäävammasta selvittiin säikähdyksellä. Toivottavasti ainakin.

Hardcore :)

Sitten tein töissä vaatekaapista löydön! HC-salipaita. Oon tuota käyttänyt töissä joskus liivien aluspaitana, mutta nyt kun liivit pölyttyy käyttämättömänä, niin paitakin oli sinne unohtunut. Paita on joku xxxxl-kokoinen t-paita, josta oon saksinut hihat pois. Hieno treenipaita! J

Viimeisen kahden viikon Heiaheiat

Uimari

Perjantaina tein ihmeen. Kävin kuin kävinkin UIMASSA! Muistelin tuossa, että millon olen viimeeks käynyt hallissa uimassa oikein treenimielessä, ja siitä on melkein 10 vuotta. Ei ihme, että uimataidot oli ”pikkasen” kadonnu.

Työpaikan uima-allas

200m pidetään sellaisena rajana, jonka uimalla yhtäjaksoisesti voi pitää itseään uimataitoisena. Nyt hävettää myöntää, mutta en tiedä menisikö tuo määrä enää. Tekniikka on niin hakusessa kuin olla ja voi, ja pelkästään sen takia voimat uupuu jo 50m jälkeen. Tosin jos olisin rauhallisesti vedellyt sammakkoa ja välillä selkää, niin varmasti tuo 200m menisi, mutta esim. vapaa-uinnilla (kroolauksella) ei päästäisi mihinkään.

Pikkaisen pettymystä lieventää se, että kroolausta pidetään yhtenä vaikeimmista tyyleistä teknisesti ja sen hallinta vie puolen vuoden treenauksen ajan ja vaatii lähes aina uimakoulua. Uimakouluthan on käyty, mutta aikaa niistä on 20 vuotta. Ja se näkyy. Mutta ei se mitään. Nyt seuraavan vuoden sisään onkin uusi tavoite. Kroolaamalla 200 metriä, ei aikarajaa. Tuli vaan mieleen, että kuinka moni suomalaisista oikeasti on uimataitoinen? Monihan on juuri 7-vuotiaana tuon parisataa metriä vedellyt, mutta jättänyt sen jälkeen uimisen kokonaan. Kuten esimerkiksi minä.

Ja sitten paskempia uutisia. Perjantaina salilla oli vuorossa olkapää,ojentajatreeni ja pakkohan se oli salille mennä, vaikka tuossa uinnissa ojentajat rasittu jo helvetisti. No, salilla tein pienet lämmittelyt, kuten yleensä. Aloitin kapealla penkillä. Tankoon 67,5kg ja sujui ihan hyvin. Seuraavana ranskalainen punnerrus scott-tangolla ja tankoon 42,5kg ja perkele. Ekan sarjan puolessa välissä alkoi vasemmassa ojentajassa/kyynärpäässä tuntuu kipua, mutta ei mitään akuuttia. Siinä sitten vaan sarjat loppuun ja tämän jälkeen kipu vaan paheni. Sain jotenkuten treenin vedettyä läpi, mutta tiesin, että jotain nyt kävi.

Nyt treenistä on kulunut joku 12 tuntia ja taisin päästä säikähdyksellä. Kipu ei ainakaan ole pahentunut, mutta kyllä sen kivun vieläkin saa esiin, jos tahtoo. Mitä tästä opimme:

• Ranskalainen punnerrus korvataan dipeillä tms (ainakin suuremmilla painoilla tehtäessä)
• Huolellinen lämmittely!!

On perhana ihmeellistä, että nämäkin pitää aina loukkaantumisten kautta oppia. Toivottavasti käsi ei nyt mennyt niin paskaksi, että treeneihin tulee joku parin viikon tauko. Juuri nyt, kun motivaatio on korkeimmalla kuin ehkä koskaan…

Kenneth H. Cooper ja sen testit

Jooo..

Saatiinpa tässä vihdoin ja viimein cooperin testi tänään juostua ja perhana. Lähtöodotuksia ei juuri ollut, tietona se, että 2800m on erinomaisen rajapyykki mun ikäiselle.

Kierrosajat ovat:


Kierros 1: 1:49.91
Kierros 2: 1:49.11
Kierros 3: 1:47.68
Kierros 4: 1:49.26
Kierros 5: 1:52.94
Kierros 6: 1:53.54
Kierros 7: 0:57.24 (aika loppui) 
= 12min


2600m (2400-2800m: Kunto Hyvä)
Hapen kulutus VO2max = 46,8 ml / kg / min (maksimaalinen hapenkulutus maksimirasitustestissä)

Positiivisesti yllättynyt. Vielä itseasiassa pikkaisen paukkuja jäi, vaikka keskisyke pamautteli 176 ja maksimikin 185. Eli lujaa tultiin, mutta jos tässä saisin juoksutreenejä alle ja hieman vauhtia kokonaisuudessaan joka kierrokselle lisää, niin 2800 menee vielä tämän vuoden puolella. HYVÄ MINÄ!

Samalla lunastin lupaukseni itselleni leuanvedoista, joita lupasin tehdä joka kerta maksimimäärät ennen lenkkiä, sekä lenkin jälkeen.

Tänään meni:

Ennen lenkkiä 12kpl
Lenkin jälkeen 9kpl 

(Näistäkin olen oikein tyytyväinen :) )

Tämä oli tuloksellisesti erittäin hyvä päivä. Parin kuukauden päästä (14.9.2011) syyscooper ja katsotaan rikkoutuuko 2800m.

Seuraavan puolen vuoden rutistus

Tässä on tämä ensimmäinen puolikas vuotta saatu aika hyvin treeniä alle. Kehitys on ollut pikemminkin kiinteyttävää kuin lihasmassan lisäystä, johtuen lähes koko puoli vuotta kestäneestä miinuskaloreilla elämisestä. Mutta nyt olisi syksyn lähetessä tarkoitus hommata ympärille pikkaisen silavaa, treenata lujaa ja toivoa, että silava muuttuisi lihakseksi J

Tulevaa treenausta varten tilailin uudet proteiinit kaappiin, lisää kreatiinia ja omegakolmosnappulat. Omegat nyt piti laittaa vaan kaupan päälle, että sai mass.fi:stä ilmaisen toimituksen ;) Mutta kreatiinikuuri naamaan ja rautaa ylös.

Pitää toivoa, että treeni lähtee kulkemaan nousujohteisesti ja kehitystä alkaa näkymään. Nytkin kehitystä on tullut jossain liikkeissä hyvinkin paljon, mutta lihasmassaa tässä puolen vuoden aikana tuskin on kamalasti tarttunut.

Saliohjelma jääköön sellaiseksi kun se nyt on. Kolme viikkoa 12-toistoisena, viikko palauttavaa, kolme viikkoa 9-toistoisena, viikko palauttavaa, kolme viikkoa 6-toistoisena ja viikko palauttavaa. Tätä kolmen kuukauden sykliä sitten ajetaan läpi ja pikkaisen ehkä matkalla korvaillaan joitain liikkeitä toisilla, mutta runko pysyy tuollaisena.

Katsellaan kuvin sekä mitoin, että alkaako lihaa tarttua luitten ympärille seuraavan puolen vuoden etapilla.

Mutta se fiilis onnistuneen treenin jälkeen...

Vuokatinvaaran päälle tuli patikoitua (autolla)

Taas on päivittelyt jääneet hetkeksi, mutta liikunta onneksi ei täysin. Viime päivityksen jälkeen tässä on ensimmäisenä viikonloppuna juhlittu juhannusta (kaksi päivää olutta – hyi helevetti) ja sitten toisena käyty pohjoisessa hieman kalastamassa ja mökkeilemässä ( ei niin hyi helevetti). Pohjoisessakin tuli nauttia kuitenkin yksi päivä olutta ja käytyä paikallisessa Onnelassa. Nooo, onhan sitä porukkaa ja menoa Kajaanin Onnelassa pikkaisen vähemmän kuin Tampereen yökerhoissa, mutta ihan kiva ilta silti. Ja mä en muutenkaan ole yökerhoihmisiä. Jos oluelle lähdetään, niin mennään rahapäivinä panimoravintola Plevnaan ja ei-niin-rahapäivinä johonkin pystykaljapaikkaan. Nämä helvetin ”pampulat kaulaan, pursiseuran saunailtaan, rusketus solariumista, valkaistut hampaat apteekista”-paikat ei todellakaan ole sitä meikäläisen ydinaluetta.

Taas tuli räpsäiltyä kuviakin itsestäni ja täytyy vain todeta, ettei muutoksia kamalasti ole silmillä havaittavissa. Kesäkuun kesäkissa Kuusilehto kuitenkin päivitelty Kuvapankkiin. Rusketus on ainoa, joka on tullut edelliseen kuvaan verrattuna, mutta muuten ei ihmissilmä pieniä muutoksia huomaa. Siksi pitikin kaivaa vuoden 2010 huhtikuulta kuva, jossa kans patsastelen oven edessä seksikäs ylävartalo paljaana ja tuohon kuvaan verrattuna muutosta jo näkyykin. Vaikken vieläkään ole ”elämäni kunnossa”, niin onhan tuo valkoinen, pyylevä ihmiskeho tuossa vuoden 2010 kuvassa erittäin säälittävän näköinen. Ja tuohonkin aikaan tuli käytyä se 1-2 kertaa viikossa salilla, pyöräiltyä töihin ja kuvittelin oikeasti olevani hyvässä tikissä J Sillälailla.

Turvallisesti vesillä

Rusketuksesta muuten sen verran, että tämä nykyinen ”selkä ja vatsa valkoinen, kädet palaneet” on kiitosta ihan PELASTUSLIIVEISTÄ. Olin saakeli kerrankin lainkuuliainen kansalainen ja veneilemässä käytin liivejä. Tämä varmaan oli kyllä vain sen takia, että kyydissä oli 9v siskonpoika ja pitäähän sitä pienemmille esimerkkiä näyttää. Tosin muutenkin kyllä pyrin pienilläkin reissuilla liivejä pitämään, sillä setä on hukkumalla veneillessä lähtenyt ja ainakin omalta osaltani päätän olla jatkamatta sitä tilastoa.

Jaaha, vieläkö katsottaisiin sitten viimeisen parin viikon saldo liikunnan saralla. Luvattomasti sattui pari viikonloppua putkeen, että treeniä ei alle saatu ja varsinkin salitreenien väliin jäänti vituttaa ankarasti. Sitä alkaa huomata, että on addiktoitunut liikuntaan. Itse asiassa huomasin sen jo keväällä, kun tuli parin viikon tauko salista. Mieli oli tosi maassa ja peilistä vastaan tuijotti pullaa naamaan vetävä paskakasa. Silloin mietin, että mistä helvetistä tuollaiset ajatukset edes tulevat päähän ja tajusin, että olen koukussa liikuntaan. Nuo pullakuvitelmat nimittäin katoavat saman tien, kun pääsen rääkkäämään itseäni salille. Ei minua juuri koskaan ”innosta” lähteä salille ja treenin intensiivisyydestä hieman riippuen ei se itse treenaaminenkaan koskaan silloin salilla niin ”hienolta” tunnu. Itse asiassa ihan perseestä välillä, kun sydän hakkaa tuhatta, hiki valuu silmiin ja keho yrittää kestää nostaessa painoja, joita sairas mieli käskee vastoin kaikkea logiikkaa nostamaan. Mutta se fiilis onnistuneen treenin jälkeen…