Kahvilakko

Olen lopettanut tupakoinnin tuossa about vuosi sitten. Se on yksi sellaisia onnistumisia, joista olen oikeasti erittäin ylpeä, mutta oikeastaan aika harvoin ”keulin” kenellekään. Tupakoimattomat ihmiset eivät tajua, kuinka vaikeata se lopettaminen on, ja jo tupakoivat kyllä onnistuvat itse lopettamisessaan, jos niin tahtovat. Ja sellainen kokemuksesta tiedän, että omalla onnistumisella keuliminen vain vituttaa niitä, jotka omaa lopettamistaan miettivät.  En sano, että se on helppoa, mutta jos syy sekä tahto löytyy, niin jokainen pystyy olemaan pistämättä sitä röökiä huuleensa.

Noooh, tuo toimikoon aasinsiltana (mistä muutes tulee aasinsilta? Ovatko aasit tarvinneet jotenkin erityisen paljon siltoja verrattuna vaikkapa hevosiin tai vuohiin vai mitä helvettiä) seuraavaan lopettamiseen. Kahvi. Olen vaikeasti koukussa kahviin ja jos en saa joka aamu kahta kupillista, niin päivä menee päin persettä. Nyt vielä olen siirtynyt kalliisiin lajikkeisiin, koska mikään pirkan 2e paketti ei kelpaa, joten tämä kahvikoukku johtaa vielä velkavankeuteen. Kahvia tulee vedettyä sitten päivän mittaan pannullinen tai kaksi. Hyi perhana.

Mutta keinot ovat kyllä jotenkin vähissä. Siirrynkö homomaisesti teehen? Lopetanko kerrasta ja kärsin päänsärkyä pari päivää? Vähennänkö pikkuhiljaa määrää? Valehtelenko lopettaneeni ja käyn vaimolta piilossa salakahvilla nurkan takana ja kerron isojen poikien pakottaneen, kun vaimo haistaa vaatteistani kahvin? Kerronko, että porukka baarissa vain joi niin paljon kahvia, että haju tarttui vaatteisiin? Kuinka selitän käteisellä tehdyt 4,8euron ostokset kerran kuussa tulevasta s-pankin tilinauhasta?