Perheen tuki on tärkein

Tässä on nyt kolme viikkoa saatu suunnitellut treenit alle ja kroppa kestää rääkin ihan hyvin. Palautuminen treenistä kestää aikalailla tasan vuorokauden, joten kehon takia ei toista välipäivää tarvittaisi. Mutta nyt tässä on huomannut sen, että aika ei riitä juurikaan muuhun.

Kuusilehdon arkipäivä:

• 6.00 Herätys
• 7.00-14.00 Töissä (vapaat työajat, niin vaihtelee sellaisen tunnin suuntaansa)
• 15.00-18.00 Lasten hoitoa ja ulkoilua niiden kanssa, ruuan laittoa, yms, ei sekuntiakaan omaa aikaa
• 18.00-20.30 Sali/Lenkki
• 21.00-22.00 Iltatoimet, hyvällä tuurilla ehdin lueskella puoli tuntia kirjaa
• 22.00-06.00 Muutaman tunnin pätkiä unta, välissä herätään taaperon maidon nälkään.

Onhan tuossa tietenkin se hyvä puoli, että pysyy rytmi aika hyvin päällä ja varsinkin ruokailut on helppo suunnitella etukäteen. Huono puoli on se, että mitään ”vapaa-aikaa” ei juuri ole. Tai onhan siellä just tuo 1,5-2h väli illalla, joka menee treenatessa J Eli jos saisin toisen välipäivän viikko-ohjelmaan, niin voisin vaikka kehittää jotain muutakin tekemistä kuin salin. Tai sitten se on liian homoa ja pidän vain tuon lauantain välipäivänä.

Tästä johtuen perheen ja vaimon tuki on tärkeä, että vaimo jaksaa katsella lapsia sen pari tuntia yksin joka päivä, että mä pääsen salille. Ja totta kai sitä aina ottaa ilolla vastaan kaikki kommentit ”kasvaneista lihaksista” ja ”adonisvartalosta”. Kuten tässä toissa päivänä. Vaimo puristeli mun pohjelihasta aika pitkään ja monesta kohtaa. Odottelin jo kuulevani jotain kivisistä, järkyttävän suurista pohjelihaksista, kun vaimo tokaisee: ”Aika jännän tuntonen. Ihan niin kuin sulla ei olis pohjetta ollenkaan.”

Kiitos.

Muokkailin photoshopilla heiaheian ekan puolen vuoden yhdeksi kuvaksi, jota klikkaamalla näkee sit kuvan suurempana. Siellä nuo tauot näkyy armottoman selvästi.

Ensimmäinen puolikas heiaheian silmin

Puoli vuotta takana - toinen edessä

Huomasin tuossa, että puoli vuotta, eli 24 viikkoa on kulunut. Alkuunhan blogini tarkoitus oli kestää vain puoli vuotta, jona aikana tekisin ”urheilullisen” muutoksen elämään. Kun muutos tavallaan tuli ilman suurimpia ponnistuksia, niin nostin tuon 24 viikon kestämään koko vuoden 2011. Ja jos ideoita ja intoa vielä on, niin miksenpä jatkaisi myös ensi vuonna. Se vaan edellyttää oikeastaan sitä, että höpöttelen blogiin myös salilla käynnin ulkopuolelta, mutta tuskinpa tuo ketään haittaa. Lukupakkoahan ei ole.

Mitäs puolessa vuodessa on sitten saavutettu? Olen aika orjallisesti noita liikuntasuorituksia iskenyt Heiaheiaan, joka toimii aika erinomaisena lokikirjana. Tottakai kehitettävääkin vielä varmasti on, mutta sivustohan on aika uusi, joten annetaan sille aikaa. Sivustohan on ilmainen ja mainokset ovat aika hillittyjä.

Mistä nyt varmaan eniten tyytyväinen olen viimeisessä puolessa vuodessa, on tuo kuntosalimäärä, joka on 51. Sinne mahtuu kaksi pitempää taukoa ja muutama motivaatiotauko, jotka tuota määrää verottavat varmaan parilla kymmenellä maksimissaan. Mutta vihdoin ja viimein puoli vuotta on mennyt silleen suhteellisen tasaisesti salilla käyden.

Lisäksi juoksua on saatu kivasti ohjelmaan ja lisään ensi kuun alusta ohjelmaan myös uintia. Sopii tällaiselle raskasluiselle hieman paremmin kuin juoksu. Juoksussa kuitenkin nuo nivelet ja muut kipeytyy aika herkästi, joka varmaan johtuu enemmänkin treenin puutteesta. Mutta tarkoitus ei ole juoksua jättää pois ohjelmasta. Kerran pari viikossa lenkillä ja talvella korvataan lenkit sit vaikka hiihdolla ja uinnilla.

Uinnissa oikeastaan ainoa suuri este on se, että en ole mitenkään hyvä uimaan. Perus 200m menee, mutta en tiedä mitä siitä tulee kuntoilumuotona J Onneksi työpaikalla on uima-allas vapaassa käytössä, niin saa alotella senkin treenailun kohta puoliin. Kunhan jaksaa.

Paitevei, viime viikolla kesken jäänyt penkkisarja 2x 9x 72,5kg meni tänään, että heilahti. Tiesinpäs!

Toinen onnistunut viikko putkeen

Taas voi olla ylpeä urheilullisista saavutuksista tältä viikolta. Eteenkin salitreenit on nyt saatu kulkeen hyvin, tuohon kun vielä saisi käytyä sen kerran tai kaksi lenkillä, niin aerobinenkin olisi huolehdittu.

Kävin kuitenkin lenkin sijaan yhden crosstrainer-treenin ja kaks kertaa fillarilla töissä, joten ne korvatkoon.

Eilen piti siivota se vaatekaappi. Siivosin kyllä kaks huonetta, mutta en sitä perhanan vaatekaappia. Tosin syynä se, että tänään jouduinkin töihin, joten eilisen päätin sitten tavallaan vaan lepäillä (lukuunottamatta parin huoneen pientä siivoilua) :D


Ensi viikolla pamahtaakin sitten juhannus päälle ja ei mitään suunnitelmia. Tulee toista kertaa putkeen tylsä kaupunkijuhannus, mutta ei voi mitään. Omaa mökkiä ei ole, ja vuokrat juhannukseksi mökeissä ovat tähtitieteelliset. Seuraavalla viikolla saat mökin viikoksi samaan rahaan kuin juhannusviikonlopuksi. Joten nauttikaa nyt kaikki, jos teiltä oma mökki löytyy. Täältä löytyis kans innokas mökkeilijä, mutta kun ei ole, niin ei ole.

Selkätreeniä ja välipäivää pukkaa

Eilen pamauttelin selkätreenin, joka sujui suhteellisen hyvin. Suunniteltu treeni meni läpi, mutta oiken käden keskisormessa oleva vekki haittais treenausta yllättävän paljon. Puristusvoima oli ehkä noin 80% normaalista, kun haava oli just sopivasti sormenpäässä. No, vetonaruja  (vai mitkä helvetit ne on) apuna käyttäen treenin sai läpi.

• 3x Maastaveto 9x 85,85,90kg
• 2x Alatalja 9 x 75kg
• 3x Leuanveto ylätaljassa 9x 80,80,85
• 2x Ylätalja 9x 55,60kg
• 2x Kouhautus 12 x 125kg
• 3 x Vatsat laitteessa 13 x 50kg (1 s staattisella)

Lauantai on kyllä ehdottomasti viikon paras päivä. Se on päivä, jolloin saa nukkua pitkään ja valvoa pitkään. Näin siis teoriassa. Koska taloudesta löytyy lapsia kaksi kappaletta, niin kumpikaan ei luonnollisesti enää onnistu, mutta ehkä sitten taas tulevaisuudessa.

Vielä joku aika sitten kun tein vuorotyötä, niin päivillä ei niin väliä ollut. Välillä minun lauantaini oli tiistai, välillä torstai jne. Itseasiassa kun tuota vuorotyötä ja yötyötä miettii, niin siitä maksetaan keholle koituviin rasituksiin nähden aivan liian vähän. Rytmi on sekaisin koko ajan ja muutenkin vapaapäivät valuu sitten hukkaan, kun nouset 16 aikoihin ja joskus 18 aikoihin olisit valmis tekemään jotain. Erikoisputiikit ovat jo kiinni, normaalityötä tekevät kaverit menevät jo kohta nukkumaan, kukaan ei lähde oluelle, salilla olisi aikaa kävästä pari tuntia jne.

Sitten se iltakymmenestä eteenpäin, kun muu perhe menee nukkumaan. Aikaa olisi kahdeksan tuntia ennen kuin alkaa väsyttää ja mitä sitä tekisi? No, istuisi koneella. Ja sitähän tuli tehtyä. Pelattua pokeria, katsottua elokuvia, pelattua pelejä. Jokuhan voisi ajatella, että "toihan on kivaa", ja olihan se aluksi. Mutta teepä sitä neljä viisi vuotta, niin alkaa mietityttää mitä kaikkea muuta sitä voisi tehdä, jos tuon valvomisen vapaapäivinä suorittaisi normaaleina aikoina.

Vaatekaappi, joka joutuu tänään siivouksen kohteeksi

Mutta tänään on lauantai, meikäläisen virallinen välipäivä ja ei mitään suunnitelmia. Tosin, tuossa katselin hieman taloa ja ajattelin kyllä pikkasen siivoilla täällä sekä siivota myös tuon yhden vaatekaappini, joka näyttää ihan perseeltä. Heittelen turhat vaatteet johonkin ja loput järjestelen jotenkin järkevästi.

Uusi kirja-arvostelublogi

Aloitin tämän blogin oheen myös toisen blogin, joka on pyhitetty vain kirja-arvosteluille. Tarkoitus olisi saada blogille lukijoita, jotka suosittelevat minulle luettavia ja arvosteltavia kirjoja. Olen lukenut niin paljon, että nykyään tulee aika vähän mitään uudenlaista kirjatyyliä kokeiltua ja tämän takia into on ehkä hieman laskenut. Toivottavasti ajan myötä lukijoita tulisi ja saisin vähän laajennettua lukemistoani.

Uuteen blogiin pääset tutustumaan tästä: http://codex-kirja-arvosteluja.blogspot.com/

Kahvilakko

Olen lopettanut tupakoinnin tuossa about vuosi sitten. Se on yksi sellaisia onnistumisia, joista olen oikeasti erittäin ylpeä, mutta oikeastaan aika harvoin ”keulin” kenellekään. Tupakoimattomat ihmiset eivät tajua, kuinka vaikeata se lopettaminen on, ja jo tupakoivat kyllä onnistuvat itse lopettamisessaan, jos niin tahtovat. Ja sellainen kokemuksesta tiedän, että omalla onnistumisella keuliminen vain vituttaa niitä, jotka omaa lopettamistaan miettivät.  En sano, että se on helppoa, mutta jos syy sekä tahto löytyy, niin jokainen pystyy olemaan pistämättä sitä röökiä huuleensa.

Noooh, tuo toimikoon aasinsiltana (mistä muutes tulee aasinsilta? Ovatko aasit tarvinneet jotenkin erityisen paljon siltoja verrattuna vaikkapa hevosiin tai vuohiin vai mitä helvettiä) seuraavaan lopettamiseen. Kahvi. Olen vaikeasti koukussa kahviin ja jos en saa joka aamu kahta kupillista, niin päivä menee päin persettä. Nyt vielä olen siirtynyt kalliisiin lajikkeisiin, koska mikään pirkan 2e paketti ei kelpaa, joten tämä kahvikoukku johtaa vielä velkavankeuteen. Kahvia tulee vedettyä sitten päivän mittaan pannullinen tai kaksi. Hyi perhana.

Mutta keinot ovat kyllä jotenkin vähissä. Siirrynkö homomaisesti teehen? Lopetanko kerrasta ja kärsin päänsärkyä pari päivää? Vähennänkö pikkuhiljaa määrää? Valehtelenko lopettaneeni ja käyn vaimolta piilossa salakahvilla nurkan takana ja kerron isojen poikien pakottaneen, kun vaimo haistaa vaatteistani kahvin? Kerronko, että porukka baarissa vain joi niin paljon kahvia, että haju tarttui vaatteisiin? Kuinka selitän käteisellä tehdyt 4,8euron ostokset kerran kuussa tulevasta s-pankin tilinauhasta?  

Perhanan portaat!

Eilen tapahtui yksi kamalampia asioita kehonrakentajan arjessa. Sarja jäi kesken. Suoritteena siis penkkipunnerrus ja en edes muista millon viimeeksi en saanut suunniteltuja toistomääriä ylös asti. Mieleen tuli noin 20 syytä, joista tuo johtui, mutta lähdetään nyt kuitenkin siitä, että jätetään tekosyyt keksimättä ja viikon päästä maanantaina tuokin määrä menee ylös niin että heilahtaa.

Muuten eilinen treeni kulki ihan kivasti ja ohjelmana oli:

2x Penkkipunnerrus 9x72,5kg (viimeisessä sarjassa vain 8,olen keppi sekä huono ihminen)

2x Vinopenkki 9x85kg

2x Peck Deck 9x40kg (ei puhtaita, joten ens kerralla opetellaan 35kg)

3x Hauis Scott 9x30kg (vika 32,5kg)

3x Hauis keskitetty 9x 15kg

2x Vatsat laitteessa 15x60kg

3x Vinot vatsalihakset penkissä 20x

Kuvan nilkka ei liity tapaukseen

Tänään OLISI ohjelmassa pieni lenkki, mutta eilen töihin lähtiessäni räpläilin avaimia lenkistään kiinni housuihin ja yritin samalla vaihtaa kerrosta yhtä alempaan käyttäen maagista keksintöä: portaita. No vituiksihan se meni ja siirryin noin kymmenen porrasta alaspäin käyttäen vain ensimmäistä ja viimeistä porrasta. Nilkkahan siinä meni, mutta onneksi ei kovin pahasti. Ei venähdystä, eikä turvotusta, mutta ei tuolla ainakaan viikkoon juosta. 

PERHANAN PORTAAT!

Kun kerrankin voi olla tyytyväinen

Tuossahan tuo vieressä seisoo kuva onnistuneesta viikosta :)

Vaihdoin saliohjelman nelijakoiseksi ja sain peräti käytäkin neljä kertaa salille! Hyvä minä. Lisäksi sain noin puolentoista kuukauden jälkeen tehtyä vielä tänään jalkatreeninkin. Kyllä nyt kelpaa.

Lenkillä olisi ehkä vielä pitänyt kerran käydä, että tuossa olisi täysin tavotteiden mukainen viikko-ohjelma, mutta tuo 3x työmatka pyörällä nyt korvatkoon sen puuttuneen lenkin. Juoksennellaan sitten kun helteet hieman hellittävät. Nimittäin mehut loppu tuolla helteellä juostulla lenkillä aivan täysin.



Piti lisäksi ottaa ittestäni kuva salilla, kun oli uskomaton pumppi päällä muistaakseni perjantaina. Tuntu että veri on pakkautunut jokaiseen lihakseen (ei, ei seissyt) ja olisi voinut nostaa taas kymmenkertaisen määrän rautaa. Tuo homma pitäis jotenkin saada tutkittua, että millon ja miten tuon pumpin saa päälle. Jotain tekemistä sillä on oikein ajoitetulla ruokailulla sekä lämmittelyllä. Mitään "training boostereita" en ole vielä tähän päivään saakka vetänyt ja tuskinpa edes viitsin kokeilla. Elleivät ne sitten oikeasti auta suorituksiin?

Enkä jaksa pakkikselta siitä lueskella, koska, no.. Siellä nyt on aina se tuhat ja kolme mielipidettä, joista jokaisen antaja tuntuu olevan juuri se asiantuntija (sekä -ajaja), jota pitää ja kannattaa kuunnella. Siinä sitten tällainen aloittelija menee vaan sekasin, että mitäs helvettiä.

Tuossa piti kaveri laittaa kameran taakse kalareissulla ottamaan kuva aivan helvetin isoista koiranputkista. Olen itse 183cm pitkä, joten vieressä olevat putket ovat jotakuinkin kolme metrisiä :D Mieleen tuli ne lapsuuden päivät kun poikien kans käytiin katkomassa koiranputkia ja mentiin niitä sitten metsän laitaan polttelemaan. Onneksi ei ne putket sentään olleet tollasia. Ei kai siinä polttelussa mitään järkeä ollut, mut poikasten tekemisissä harvemmin on :)

Palaillaan!

Ulkoilua

Ajattelin hieman poiketa blogin varsinaisesta aiheesta ja pistää väliin jotain muutakin. Tuli korkattua kalastuskausi viime viikolla ja saaliina hienon hieno puolen kilon hauki :) Piti päästää poika vielä kasvamaan, enkä kyllä muutenkaan juuri haukea syö, joten hauet voivat riskittä iskeä meikäläisen vieheisiin.

Kesäksi pistin itselleni tavoitteen opetella perhokalastus, sillä siihen jotenkin liittyy sellaista taikaa ja uskomuksia, joista on otettava selvää. Jos homma kolahtaa, niin näen jo nyt itseni väkertämässä askarteluhuoneessa (olen modannut vaatehuoneesta "Isin huoneen") perhoja talven synkkinä iltoina kevättä varten. Idea tuohon perhostukseen lähti siitä, kun näin jossain alemarketissa perhokalastus starter-kitin maksavan jotain 40€. Kai sitä nelikymppisen voisi huonomminkin sijoittaa. Kuten esim. kaljaan.

Tällä viikolla on treenejä saatu alle jälleen mukavasti tuon viime viikon löysäilyn jälkeen. Juurikin tässä tällä hetkellä mietin, että pitäisikö vielä käväistä tänään salilla polkemassa kuntotesti, tai muuten vaan crosstraineria joku puoli tuntia. Mieli jotenkin tekisi, kun lenkillekään ei välttämättä viiti kolmenkympin lämpötiloissa lähteä. Tai sitten jos kävisi lenkillä juoksemassa intervalleilla ton järven ympäri. Nooooo, katsotaan mitä tässä vielä tälle päivälle keksii.

Treenissä taas taukoa

Viime viikossa ei taas ole paljoa kehumista. Tuli helatorstai, joka sotki keskiviikon sekä torstain suunnitelmat (olin kännissä) ja sitten viikonlopuksi vaimo lähti reissuun ja Urhosta tuli yh-iskä pariks päiväks. Eli ei mitään asiaa salille tai lenkille. Siinä tuli sitten pohdittua, että oonkohan itsekin ollut asteen liian ankara vatsamakkaroitaan häpeillen kantaville nuorille äideille. Nimittäin aina jotenkin olen inhoten katsonut näitä vaunuja työntäviä tai pienten lasten kanssa liikkuvia äitejä, joiden "raskauskilot vain jäivät".  Miettinyt, että helvetti, että on saamatonta porukkaa. 

Mutta oikeasti tuo lasten hoito on aika hankala järkätä. Eteenkin jos pitäisi käydä lähes joka päivä salilla tai lenkillä. Eli kiitos vaan Suomen äideille, että jaksatte hoitaa lapsia, niin me äijät päästään salille :D 

Uusi viikko kuitenkin korkattu onnistuneesti hieman muutetulla saliohjelmalla. Vuorossa oli 9-toistoinen ja muokkasin kolmejakoisen ohjelman nelijakoiseksi. Tämä lähinnä siitä syystä, että jalkoja tulee treenattua nyt niin harvakseltaan, niin teen sitten ylävartalolle hieman pitemmän treenin kolme kertaa viikkoon.

Jalat tehdään uudessa ohjelmassa sunnuntaisin tai lauantaisin, ja lähinnä silleen palauttavalla mentaliteetilla. Jalat toivottavasti saavat omat kiksinsä tuosta työmatkapyöräilystä (uus työpaikka, matkaa 14km) sekä sit pari kertaa viikossa tapahtuvasta lenkkeilystä.

Helteet

Ja sit päästään onneksi Urhon lempiaiheeseen: Kesähelteisiin! Mä tykkään vaan perhanasti siitä, että voi sandaaleissa kävellä tuolla kaduilla ja se kuumuus oikein väreilee jaloista ylöspäin. Siksi mua lähinnä vituttaa joka kesäinen valitus helteistä, vaikka ymmärrän toki, että joitain mummoja ja mummoiksi verrattavia pitkät hellejaksot voivat ärsyttää. Mutta perhana turpa tukkoon ja antakaa muiden nauttia!

Täytyy kyllä sanoa, että yhtä paljon mä tykkään oikein kovista pakkasistakin :) On mukava oikein pukeutuneena pyöräillä talvisin tuolla 30 asteen pakkasessa ja katsoa ihmisiä, jotka suurinpiirteen tekevät kuolemaa, kun eivät osaa pukeutua. Itse tuolta pohjoisesta tulleena naureskelee välillä näille "etelän pelleille". Mutta vain siksi, että tiedän naureskelun olevan molemmin puolista :)