En keskity nyt vuodatustekstissäni pelkästään salitreeniin, vaan liikuntaan yleensäkin. Tekstiä ei ole pakko lukea, mutta jos luet, niin toivottavasti se herättää edes jotain ajatuksia.
Henkilökohtaisesti minua ärsyttää ihmisissä saamattomuus ja laiskuus. Ihmiset lihovat ja suomalaisetkin alkavat olla jo tarha- ja kouluiässä lihavia. Näitä sitten selitellään millon milläkin ”geeneillä” ja sillä, että ”kilot vaan kertyy, vaikka kuinka liikun”. Käytetään sitä Tessua kolme kertaa päivässä kusella viiden metrin päässä ulko-ovelta ja ehkä jos oikein villiinnytään – käydään sauvakävelemässä kerran kuussa. Ja silti ne kilot vaan kertyy. Uskomatonta…
Samaan aikaan vedetään vaaleeta leipää aamu- sekä välipalaksi ja jokaisella ruualla hiilihydraatteja niin, että napa paukkuu. Ja myöhemmin myös joku muu. Kun joulukilojen – jotka ovat kertyneet yleensä jo 10-20 joulua sitten – jälkeen lähdetään tammikuussa polttamaan ”kinkkurasvat” pois, maksetaan ehkä joku gogo-kuukausimaksu, otetaan pääruuilla hieman vähemmän ruokaa ja kuvitellaan, että se on siinä. Ja sit ihmetellään, miksi kilot eivät lähde tai vartalo kiinteydy. Samaan tapaan muistetaan kuitenkin vetää sitä pullaa, kermaa, karkkeja ja suklaata. Ja mehua. Ainiin – ja viikonloppuisin tietenkin juodaan olutta ja siideriä. Hyvinkin 1-2 päivän kalorimäärän edestä.
En nyt väitä olevani mikään ravinto- tai liikunta eks-, tai edes nykyinen pertti, mutta;
Itsensä kunnossa pitäminen ei ole mitään rakettitiedettä, mutta ei se välttämättä ole helppoakaan. Olen itsekin todistanut meidän kulttuurille ominaisen ”piiloläskistymisen”. Istutaan päivät pitkät, ollaan muka väsyneitä ja istutaan sen takia lisää. Ruokailutavat ovat samat kuin hieman nuorempana, kun kouluun pyöräiltiin kilpaa kavereiden kanssa, välitunneilla pelattiin palloa ja liikuntaa oli enemmän kuin yksi tunti viikossa. Parissa vuodessa itsekin sain itselleni pötsin. Saa nähdä kauan sen poissaamisessa menee. Taino, itselläni henkilökohtaisesti ei ole vielä laihtumistavotteita, vain rasvanpolttotavotteita. Kiloja saa kertyä, kunhan ne kaikki ovat lihasta
J Yeah, right.
Ihminen on luonnostaan mukavuudenhaluinen, joten tiukka treenaaminen sinäänsä ei kuulu luontaisiin vaistoihimme. Kun liikuntaan ”jäädään koukkuun”, niin se koukutus tulee liikunnan kautta saatavaan mukavuuteen. Liikunnanhan sanotaan vapauttavan endorfiinejä ja muita, mutta myös itsensä voittaminen, tavotteiden saavuttaminen, kehon muutoksen huomaaminen ja parempi ja virkistyneempi olo ovat niitä tekijöitä, jotka koukuttavat. Itse se suoritus, eteenkin kovempaa treenaavilla, ei ole mitään ”mukavaa”. Se on itse asiassa välillä todella rasittavaa ja vittumaista. Välillä tekisi mieli nakata hanskat tiskiin kesken suorituksen, mutta se fiilis sen jälkeen, kun olet päässyt tavoitteeseen. Tai jopa ylittänyt tavoitteet…
No, olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että jokainen tehköön elämällään mitä tahtoo. Jos tahtoo istua sohvalla, tuijottaa Salkkareita ja vetää pullaa, kun ei ”kiireiltään” muuta ehdi, niin senkun. Tämä on vapaa maa. Mutta älä syytä lihavuudesta, huonosta kunnosta ja lyhyemmästä elämästä geenejä tai kiirettä. Niin kauan kuin on aikaa istua puoli tuntia sohvalla, olisi aikaa käyttää se liikuntaan. Eli suomeksi sanottuna sinä olet laiska ja saamaton ihmisperse.
Se miksi juuri sinun ihmisperseen pitäisi innostua liikunnasta, on – jos et nyt itsesi takia – niin jälkikasvun takia. Ne pikkukaverit, joita 90%:lla meistä jo on, tai tulee olemaan, ovat se syy. Mitä he näkevät ensimmäisen seitsemän vuoden ajan, ennen kuin menevät kouluun ”vihaamaan koululiikuntaa” ovat sohvalla kaljaa kittaava isä ja pullaa vetävä äiti. Joilla on niin kiire, että eivät ehdi lapsiensa eteen tekemään muuta kuin lyömään Saarioisen roiskeläpän mikroon ja ainoat liikuntasuoritukset ovat matkat ulko-ovelta autolle. Ja kun vielä amerikkalaistutaan, niin kauppareissullakin saadaan kulkea kaupan sisällä mopolla. Helvetti – ja porukka kuvittelee tämän skenaarion Suomessa olevan jotain utopiaa. Ei – se on jo nyt nykypäivää. Valitettavasti.
Opettele tekemään itse ruokasi (tai iske nainen ja mene sen kanssa naimisiin, kuten minä) ja opettele vaikkapa alkuun ihan perusruokaympyrä. Älä tarjoa lapsillesi ”muonaa”, jota muuten alkaa suurin osa kouluruuastakin jo olemaan – vaan opeta syömään kasviksia, hedelmiä, puhdasta lihaa, marjoja jne. Netti on pullollaan terveellisiä ruokaohjeita. Ja ensimmäisenä limpparit, energiajuomat ja mehut pois. Maito ja vesi tilalle. Näillä pääsee jo todella pitkälle.
Jaksa lapsen tapaan innostua liikkumisesta, sillä mitä parivuotias tekee? Juoksentelee ympäri kämppää. Vie hänet ulos ja liiku mukana. Kerran päivässä ulos ja kävelkää. Kenelläkään vanhemmalla ei yksinkertaisesti voi olla niin kiire, ettei yhtä puolituntista voisi lasten kanssa viettää. Ai ei oikeasti ole aikaa? Pistä se televisio kiinni ja sano uudelleen, ettei ole puolta tuntia. Testaa vaikka viikko ja hämmästy.
Meillä on suurin vastuu lapsistamme ja on täysin turha vieritellä vastuuta kouluille tai tarhoille. Joskin olen sitä mieltä, että liikuntaa kouluissa pitää lisätä ja muutenkin hommaa kehittää niin, että yksikään lapsi ei tunne olevansa koululiikunnassa muita huonompi ja saa näin heti alkuun kielteistä käsitystä liikunnasta. Mutta sinä olet lapsesi idoli ja elintapasi siirtyvät eteenpäin. Se on sinusta kiinni, millaisen elämän sinä annat lapsellesi.
Mut joo. Teksti meni hieman liian pitkäksi ja ehkä vielä jatkaessani tavoitekin hämärtyisi. Asiaa olisi paljon ja ehkä selkeämpää olisi se, että ripottelen propagandaani aina silloin tällöin pieninä palasina J Siten ehkä joku saattaisi jaksaa lukeakin näitä!
